Tänään koin taas sellaisen takaiskun, että maailma mureni altani.
Olen tehnyt musiikkia ja saanut tehdä sitä jo jonkin aikaa. Rakastan musiikkia ja musiikki on todella tärkeä osa minun elämääni.
Nyt musiikin teko koki kovia kolahduksia, kun mielipiteemme erkanivat sen tekemisessä. Tiedän että vaadin paljon, mutta minusta se on minun oikeus vaatia musiikista juuri sellaista, joka näyttäisi ja kuulostaisi minun tekemältä, koska minä kuitenkin olen tuon musiikin kasvot.
Musiikin tekeminen vie aikaa todella paljon ja sekin vaatii tunteja kirjoittamiseen, jollei se satu tulemaan kuin jostain tyhjästä vaan ja sanat sen kuin lentelevät paperille. Kuten olen tuossa "kirjoittamisen tuskailut" postauksessa kirjoittanut, että välillä se ei vaan lähde ja flow ei tule päälle.
No sitten kun olen saanut sanat valmiiksi ja sävel on jo tavailtu, tulee eteen se tekemispuoli. Tekemispuoli, joka ei minulla itsellä ole ihan hallussa, mutta olen valmis oppimaan todella paljon siitäkin puolesta. No tässä minulla siis on ollut se apulainen, joka on auttanut minua eteenpäin ja antanut musiikilleni siivet, eli ne soittimet sen melodian päälle. Olen kiitollinen, että näin on ollut.
Mutta jos jatkossa ei näin olekaan, niin miten minä sitten saisin tehtyä musiikkia??
Tässä kohtaa sitä on taas murheissaan ja ajatuksissa sitä mietii, että maa on nyt murentunut alta.
Mutta kuten aina, jokin on tullut elämään jotain toista kautta, vaikka ensin tuntuu ettei mistään voi tulla mitään samanlaista ja ei siis tulekaan, vaan se tulee toisenlaisessa muodossa. Eli aina on asiat kääntyneet takasin hyväksi ja elämä jatkuu. Mutta miksi siis meidän pitää kestää näitä pettymyksiä kerta toisensa jälkeen?
Vai onko ne pettymyksiä, jos ne ottaisi sillä mielellä, että nyt tämän ajanjakson piti päättyä ja toinen tulee pian esille ja sillä jatketaan eteenpäin.
Kunnioittakaa elämän kiertokulkua ja nauttikaa kyydistä. Pienet pettymykset kuuluvat asiaan ja niistä selviää kyllä kunhan jaksaa luottaa oman elämän tulevaisuuteen. Kaikki on vasta alussa ja tästä on vain suunta ylöspäin.
Helppoa ei se ajatuksen muuttaminen tule olemaan, mutta uskon ja luotan Teihin, kyllä Te siihen pystytte. Pää ylös, rinta rottingille ja mieli seuraavaa etappia kohden.
Tämä oli ehkä samalla myös itselle sellainen kannustuspuhe














